Kuuma kuuma NOLA

Päivät ovat kuluneet nopsaa vauhtia, ja nyt onkin jo viimeinen ilta New Orleansissa. Ensimmäinen sana, joka New Orleansista tulee mieleen, on kummallinen. Kaupunki on kuuma, kostea ja vehreä. Ensimmäiseksi huomiomme kiinnittivät palmut, ihan kuin olisimme saapuneet kokonaan uuteen maahan. Kaupunki on siis täysin erilainen kuin vaikkapa New York. 

Ensimmäisenä päivänä tallustelimme French Quarter -kaupunginosassa, jossa sijaitsee myös kuuluisa Bourbon Street. Käppäilimme useamman tunnin ja nautiskelimme noin +28 asteen lämpötilasta. Melkoinen muutos New Yorkin jälkeen. Matkustamisen ja huonosti nukutun yön jälkeinen väsymys alkoi kuitenkin painaa jo melko aikaisin, joten päätimme lähteä unille majapaikkaamme ja jättää kaupungin parempi tutkiminen seuraavalle päivälle. 

Seuraavana päivänä, eli torstaina, aloitimme aamumme aamupalapaikan etsinnällä. Löysimme Yelpin avustuksella New Orleans Cake Cafe & Bakery -nimisen paikan, jossa söimme erittäin hyvät ja täyttävät sandwichit ja namnam-cupcakesit.

Aamupalan jälkeen suuntasimme kadulle, jonka bongasimme edeltävän päivän kävelyreissulla. Ostimme molemmat kivasta pikkuliikkeestä hatut, koska auringonpaahteessa käppäily olisi muuten aiheuttanut auringonpistoksen hyvinkin äkkiä.

 

Seuraavaksi käppäilimme taas keskustassa ja päädyimme Mississippin rantaan, jossa istuskelimme hyvän tovin. Jano alkoi kuitenkin voittaa, joten kävelimme taas Bourbon Streetille. Etsimme paikan, josta saimmme himoitsemiamme jäähile-daquireja. Istuimme pienessä baarissa useamman tunnin, koska juoma ei tuntunut loppuvan ikinä, kuten kävi myös seuraavassa paikassa tilaamiemme Hand Grenade -juomien (The most powerful drink in New Orleans) kanssa. Jälkimmäisessä paikassa soitti livebändi, joten siellä viihdyimme muutenkin mainiosti.

Kävimme muutamassa paikassa, mutta lopuksi päädyimme melko tyhjään baariin, jossa istuimmekin loppuillan ja viihdytimme mukavaa baarimikkoa, joka olisi muuten ollut lähestulkoon toimeettomana. 

Tänä aamuna herättyämme kävelimme rantaa pitkin kojulle, joka myy erinäköisiä kierroksia. Sanni keksi eilen aamulla, että kun olemme tällaisessa paikassa, niin täällähän voisi päästä katsomaan krokotiileja. Meillä kävi tuuri ja saimme kaksi paikkaa kierrokselle, jonka kuljetus lähti parin tunnin päästä siitä. Kävimme välissä syömässä ja kiertelemässä French Market -alueella, jossa oli erinäköisiä kojuja. 

Lähdimme pikkubussilla Jean Lafitte -nimiseen kaupunkiin, josta lähdimme suokiiturilla (vene, jonka perässä on iso potkurihärveli) suoalueelle katsomaan krokotiileja. Reissu oli aivan mielttömän hieno. Näimme krokoja ihan parin metrin päästä ja pääsimme jopa pitelemään itse parivuotiasta vauvakrokoa. Maisemat olivat myös aivan käsittämättömät.

Suoajelun jälkeen lähdimme taksilla lentokentälle vuokraamamme autoa hakemaan. Auton saaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin toivoimme, koska tiskin setä ei esimerkiksi tahtonut ymmärtää, että yhdistelmäkorttimme on ihan samanlainen luottokortti kuin normaali luottokortti. Pitkän tahimisen jälkeen saimme kuitenkin automme vihdoin (saimme yhtä kokoluokkaa isomman samalla hinnalla, koska pienempiä ei ollutkaan jäljellä) ja lähdimme ajamaan takaisin majapaikkaamme. NOLA on kamala paikka ajaa, lähes kaikki kadut ovat yksisuuntaisia. Hyi. Pääsimme kuitenkin perille ja pistimme koko matkan aikana kertyneet tummat pyykit koneeseen. Pakkaamme vielä laukut ja olemme valmiita nukkumaan ja keräämään voimia huomiseen ajamiseen. 

- Meri